26.2.-22.5.2022
ILLUUSIO

Tampereen taidemuseon kevätnäyttely esitteli tilataidetta, jossa katsoja on pääosassa. Näyttely on ensimmäisiä laajoja interaktiivisen tilataiteen näyttelyitä Suomessa. Esillä on mediataidetta, installaatioita, immersiivistä taidetta ja veistoksia. Näyttelyn taiteilijat ovat suomalaisen vuorovaikutteisen taiteen pioneereja: Petri Eskelinen, Hanna Haaslahti, Markus Kåhre, Jaana Partanen, Pasi Rauhala, Heidi Tikka ja Jarno Vesala.

Interaktiivisessa ja varsinkin immersiivisessä taiteessa katsojalle syntyy illuusio, kokemus teoksen maailmaan kuulumisesta, pikemmin kuin taiteen perinteisestä ulkopuolisesta tarkastelusta. Katsoja uppoutuu teoksen maailmaan, joko konkreettisesti tai kuvainnollisesti.

Teokset ovat taiteilijoiden viime vuosien tuotantoa, tähän näyttelyyn varta vasten valmistuneita sekä interaktiivisen taiteen klassikoiksi muodostuneita teoksia viime vuosikymmeniltä. Osassa teoksista katsojien osallistuminen on konkreettista ja toiminnallista, osassa hienovaraisempaa, tilallista ja psykologista oivaltamista.

Näyttelyn teokset käsittelevät erilaisia teemoja, kuten katovaisuutta ja ajallisuutta, alitajuntaa ja unimaailmaa, vanhemmuutta ja ihmissuhteita sekä yhteiskunnallista vallankäyttöä. Yhdistävänä tekijänä eri teosten välillä on aktiivisen roolin antaminen katsojalle.

Huom! Suurin osa teoksista on pimeässä, ja näyttelyn tunnelma voi tuntua jännittävältä.

26.2.-22.5.2022
LIISA HIETANEN – KÄÄNTEISSÄ

Kansainvälistäkin kiinnostusta herättäneen hämeenkyröläisen kuvanveistäjän Liisa Hietasen (s. 1981 Lohjalla) yksityisnäyttely on taiteilijan ensimmäinen museonäyttely. Se jatkaa pirkanmaalaisten taiteilijoiden näyttelysarjaa Tampereen taidemuseossa.

Liisa Hietanen kuvaa jokapäiväisiä esineitä ja Hämeenkyrön asukkaita virkatuissa ja neulotuissa veistoksissaan, joita hän kutsuu Kyläläisiksi. Teosten mallit ovat löytyneet arkisissa kohtaamisissa ja paikoissa esimerkiksi kirjastossa tai kotimatkalla koiraa ulkoiluttaessa.

Hietasen työskentelytavassa olennaista on hidas kohtaaminen ja tutustuminen malleihin prosessin aikana. Virkatut henkilökuvat on toteutettu luonnollisessa koossa. Ne ovat valmistumisensa jälkeen aina ensin esillä julkisissa paikoissa paikallisten asukkaiden nähtävillä muun muassa kahviloissa, kukkakaupoissa tai kodinkoneliikkeissä.

Hietasen työskentelyssä hitaat käsityömenetelmät toimivat kuin vastavoimina yhteiskunnan eri elämänalueilla tapahtuvalle kiihtyvyydelle. Hitaus koskee paitsi kärsivällistä tutustumista malleihin, myös työskentelytapaa. Yhden teoksen valmistuminen vaatii satoja, jopa tuhansia virkkuutyön kääntämisiä käsissä työprosessin aikana. Tähän viittaa näyttelyn nimi Käänteissä, samoin kuin ihmiselämän vaiheisiin, joita Hietanen teoksissaan kuvaa.

Liisa Hietanen valmistui muotoilun kandidaatiksi Lahden ammattikorkeakoulusta vuonna 2007 ja kuvataiteen kandidaatiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2012. Hän on osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin eri puolella Suomea, Saksaa ja Pohjoismaita sekä järjestänyt yksityisnäyttelyitä gallerioissa Suomessa ja Ruotsissa. Hietasen teoksia on useissa julkisissa kokoelmissa.

2.10.2021-30.1.2022
MAGNUS ENCKELL

Taidemaalari Magnus Enckell (1870–1925) kuuluu 1800–1900-lukujen vaihteen Suomen taiteen kultakauden keskeisiin taiteilijoihin. Suurnäyttely esittelee kultakauden merkittävimpiin kuuluvan taiteilijan tuotannon varhaisista opiskeluajan teoksista aina 1920-luvun mytologisiin aiheisiin saakka.

Magnus Enckell tunnetaan erityisesti suomalaisen symbolismin edustajana. Enckellin 1890-luvun väriaskeettinen ilmaisu alkoi vuosisadan vaihteen jälkeen muuttua maalauksellisempaan suuntaan, kohti värin- ja valontäyteistä uusimpressionismia. Enckellin monipuoliseen aihevalikoimaan kuuluu muotokuvia, maisemia, fantasioita, uskonnollisia aiheita, asetelmia ja henkilötutkielmia. Hän teki myös lukuisia monumentaalimaalauksia julkisiin tiloihin.

Enckellin taidetta tarkastellaan näyttelyssä eri näkökulmista. Näyttelyn teemoja ovat muun muassa Porvoosta Pariisiin, Mielen maailmoissa, Valo, väri ja elämänvoima, Värin voitto ja Pariisi, Faunit ja bakkantit – aistillisen nautinnon kuvat, Julkiset uskonnolliset teokset, Kaaosta ja kodin rauhaa, Herkkä viiva ja ihmiskeho sekä Kirjallisuus, musiikki ja kansainväliset suhteet.

Magnus Enckell liittyy olennaisesti Tampereen taidehistoriaan. Tuomiokirkon alttaritaulu, Ylösnousemus-fresko, sekä sen yläpuolella oleva suuri ja värikäs lasimaalaus ovat Enckellin käsialaa. Taiteilijan poika tri Jorgen Enckell lahjoitti 1983 ja 1986 isänsä teoksia Tampereen taidemuseolle. Noin 300 teoksen lahjoituskokoelma käsittää maalauksia, piirustuksia ja grafiikkaa. Osa tästä kokonaisuudesta ja taidemuseon muista kokoelmista on mukana näyttelyssä, jonka on tuottanut Ateneumin taidemuseo / Kansallisgalleria.

Ateneumin taidemuseossa 23.10.2020 avautunut näyttely ehti olla avoinna yleisölle vain runsaan kuukauden ennen kuin se jouduttiin pandemian vuoksi sulkemaan. Kansallisgallerian kokoelmahallintajohtaja Riitta Ojanperän, Ateneumin taidemuseon johtaja Marja Sakarin sekä intendentti Anna-Maria von Bonsdorffin kuratoima näyttely esittäytyy Tampereen taidemuseossa hieman suppeampana versiona. Museon kahdessa ylimmässä kerroksessa on esillä silti lähes 120 teosta. Magnus Enckellin tuotantoa oli viimeksi esillä tässä laajuudessa Tampereen taidemuseon kokoamassa näyttelyssä vuonna 1988.

2.10.2021-30.1.2022
HELI RYHÄNEN – KYLMÄ MAA

Tamperelainen kuvataiteilija Heli Ryhänen (s.1971 Iisalmessa) on Suomen tunnetuimpia nykykuvanveistäjiä. Hänen näyttelynsä esittelee pääosin viime vuosien tuotantoa, tilateoksia ja veistoksia. Tällaisia ovat muun muassa kaksi 2020 valmistunutta, pakolaisuuden teemaa käsittelevää installaatioita: menetettyjen kotien valoon, kaipuuseen ja muistoihin viittaava Domux Lux sekä vesilammikoissa eteenpäin vaeltavia, paikoilleen pysähtyneitä ja kaatuneita jalkapareja esittävä Kylmä maa.

Heli Ryhänen on koko uransa ajan käyttänyt ja yhdistellyt veistotaiteessaan ennakkoluulottomasti erilaisia materiaaleja, kuten keramiikkaa, metallia, muovia, pronssia, lasikuitua ja paperia. Erityisesti hänet tunnetaan kierrätys- ja keinonahasta, kankaasta ja harsosta ommelluista tekstiiliveistoksistaan, jotka esittävät kurttuisia ihmis- ja eläinhamoja elämän suurten kysymysten, tunteiden ja vaiheiden äärellä. Ryhäsen taide käsittelee muun muassa syntyä ja kuolemaa, hyvyyttä ja pahuutta, viattomuutta ja pyhyyttä. Teosten salaperäinen ja selittämätön tunnelma puhuttelee katsojaa ja herättää mielleyhtymiä, tunteita ja muistoja. Heli Ryhänen tunnetaan myös lukuisista, eri puolille Suomea sijoitetuista julkisista veistoksistaan.

12.6.-5.9.2021
VUODEN NUORI TAITEILIJA 2021 – JOEL SLOTTE

Joel Slotten taiteessa keskeistä on tarinallisuus. Hänen öljyvärimaalaustensa lähtökohtana ovat todelliset ja kuvitteelliset tilanteet, jotka toisinaan saavat surrealistisia tai absurdeja piirteitä. Slotte kuvaa y-sukupolven nuorten elämää, näennäisen rauhalliseen arkeen sekoittuvaa yhtäkkistä kauhua, tunteiden välitiloja, rakkautta ja raakaa riemua. Hän käyttää useimmiten teostensa mallina itseään ja ystäviään. Slotte liittää kuvitteellisia piirteitä todellisiin ihmisiin ja kuvaa heidät vaihtoehtoisina versioina itsestään. Olennaista hänen ihmiskuvassaan on keskeneräisyyden, vaillinaisuuden ja virheellisyyden salliminen. Suuri yleisö tuntee Joel Slotten parhaiten Maustetytöt-yhtyeen levyjen kansitaiteen tekijänä.

Slotten teokset ovat teknisesti taiturimaisia ja yhden maalauksen työstämiseen kuluu kuukausia. Hänen maalaustapansa on yksityiskohtainen ja aikaa vievä. Maalausjälki on tiheää ja piirustuksenomaista, ja hän maalaa jokaisen kohdan kankaalla yhtä huolellisesti. Niin käsivarren tatuoinnit, parransänki, kasvojen finnit, ruohonkorret, puun kaarna kuin lattian oksanjäljetkin on kuvattu tarkan luonnonmukaisesti. Maalaukset välittävät näköhavaintojen lisäksi tuntemuksia kosketuksesta, hajuista ja mauista.

Vuoden nuori taiteilija yhdistelee vapaasti toisiinsa erilaisia taidehistoriallisia ja kuvallisia vaikutteita. Renessanssimuotokuvan, karelianistisen maiseman tai symbolistisen miljöön aiheet yhdistyvät pelimaailman ja sarjakuvien kuvastoon. Slotte rakentaa kuitenkin erilaisista vaikutteista eheän, omannäköisensä maalauksen.

Veistokset esitellään näyttelyssä omassa kryptamaisessa tilassaan. Ne on työstetty lasitetusta keramiikasta ja rengaspanssarista. Veistosten kuvakielessä yhdistyvät erilaiset elementit, jotka muistuttavat keskiaikaisia ritarikypäröitä, erilaisia kasveja ja meren eliöitä, astioita ja videopelihahmoja. Värikkäiden piirustusten maailmassa puolestaan vilisevät myrkylliset kasvit, tontut, noidat, vampyyrit, okkultismi ja viittaukset mytologiaan.

Joel Slotte on Helsingissä asuva ja työskentelevä taidemaalari, jonka tekee myös veistoksia ja piirustuksia. Hän on syntynyt vuonna 1987 Kokkolassa. Slotte on opiskellut Pohjoismaisessa taidekoulussa 2007–09 ja valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2016.

12.6.-5.9.2021
KALKAMO RAW

Kuvanveistäjä Matti Kalkamon erilaisia menetelmiä ja materiaaleja yhdistävien veistosten ja installaatioiden teemana on ihmisenä oleminen ja maailman kipupisteet. Hän toivoo taiteensa haastavan katsojan mielikuvituksen, huumorintajun tai maailmankatsomuksen. Teosten luonne vaihtelee ilkikurisesta vakavaan:

”Ne ovat kolmiulotteisia ajatuksia ihmisenä olemisesta. Valmiiksi pureskellun sijaan yritän työstää pitkään – tai jopa vaikeasti sulavaa. Metallien, pronssin ja alumiinin, rinnalla käytän hylättyä, löydettyä tai kerättyä materiaalia. Uusi materiaali tekemisessäni on mainosvalotekniikka (led, alumiini, akryyli).

Teosteni lähtökohta on usein päänsisäinen näkymä. Teoksen materiaalit ja tekotavat vaihtelevat idean mukaan. Usein myös materiaalilla on vertauskuvallinen tehtävä. Teoksen työstämisen jossain vaiheessa päästän “alkuperäisestä ideasta” irti ja annan materiaalien viedä ja johdattaa. Taiteellinen tavoitteeni on tehdä vahvoja, mielikuvitusta ruokkivia teoksia. Aiheeni ovat ajattomia ja samalla tiukasti kiinni nykyajassa.”

Matti Kalkamo (s. 1968, Tampere) opiskeli Kankaanpään taidekoulussa vuosina 1991–94. Hän on esiintynyt sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yksityisnäyttelyistä mainittakoon Galleria Sculptor, Helsinki, 2018 ja Studio K, Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki 2008. Ryhmänäyttelyissä hän on ollut mukana mm. Kiinassa, Saksassa ja Portugalissa. Hänellä on useita julkisia veistoksia esimerkiksi Tres Colores, Miekkalinnan poliisiasema, Hämeenlinna, 2013; Ympyrähullut, Huittinen, 2012 ja Jumppahuiti, Sammon yleiskoulu, Tampere, 2009.

28.11.2020 – 23.5.2021
SKOOL! – TAMPEREEN TAITEILIJASEURA 100 VUOTTA

Tampereen taidemuseo kunnioittaa 100-vuotisjuhlaa viettävää Taiteilijaseuraa museon kaikki kolme kerrosta kattavalla näyttelyllä, jossa esitellään taidetta seuran koko historian ajalta. Näyttelyn ajallinen painotus tulee olemaan nuorten, alle 35-vuotiaiden taiteessa.

Tampereen Taiteilijaseura ry on Suomen toiseksi vanhin edelleen toimiva ammattitaiteilijoiden yhdistys. Seuraan kuuluu tällä hetkellä 284 jäsentä (tammikuu 2019). Seura toimii taiteilijoiden etujärjestönä Pirkanmaan alueella, sekä valtakunnallisten liittojen kautta myös koko Suomessa. Se pyrkii kehittämään ja edistämään taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia, kouluttamaan jäsenistöään ja ylläpitämään taiteilijoiden näyttelymahdollisuuksia.

Tampereen Taiteilijaseura perustettiin 1920 vilkastuttamaan tamperelaista kulttuurielämää ja tukemaan ammattimaisesti toimivien taiteilijoiden työskentelyä. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin taidemaalari Gabriel Engberg, joka toimi tehtävässä parikymmentä vuotta. Engberg toimi myös Tampereen taidemuseon museonhoitajana 1930–1953.

Varhaisvaiheissaan Taiteilijaseura ei ollut vain kuvataiteilijoiden seura, vaan jäsenet edustivat kaikkia taiteen aloja. Lisäksi seuraan kuului taiteen harrastajia ja muita kulttuurista kiinnostuneita henkilöitä. Puhtaasti kuvataiteilijoiden yhdistykseksi seura muuttui vuonna 1943.

Toimintansa alkuvaiheissa Tampereen Taiteilijaseura keskittyi ohjelmallisten kokousiltojen ja juhlien järjestämiseen. Näyttelytoiminnan sujuvuutta haittasi vakinaisen taidenäyttelypaikan puuttuminen. Ensimmäinen nimenomaan taidenäyttelyille suunniteltu tila valmistui vuonna 1925 Tampereen Kirjastotalon yhteyteen (nyk. Kulttuuritalo Laikku).

12.9. – 8.11.2020
VUODEN NUORI TAITEILIJA 2020 – AAPO HUHTA

Aapo Huhta on Helsingissä työskentelevä valokuvataiteilija. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2015. Hänen työskentelynsä keskittyy kokeelliseen dokumentarismiin. Valokuvakirjataide ja siihen liittyvät erilaisten metodien ja narratiivien kokeilut ovat merkittävä osa Huhdan työskentelyä. Hän on julkaissut kaksi valokuvakirjaa, Block (Kehrer Verlag, 2015) ja Omatandangole (Kehrer Verlag, 2019), sekä pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomen lisäksi Saksassa ja Ruotsissa. Aapo Huhta on järjestyksessä 36. Vuoden nuori taiteilija.

”Olen kuvannut kaksi ensimmäistä valokuvakirjaani New Yorkissa ja Namibian aavikolla. Aiheet, joiden parissa työskentelen, eivät ole minulle täysin selkeitä, kun aloitan kuvien tekemisen. Tämä epämääräisyys on yksi niistä asioista, joista nautin eniten valokuvauksessa – se vie minut mielikuvitukseni ulkopuolelle. On välttämätöntä eksyä. Suurimman tyydytyksen saan siitä, jos lopulta onnistun löytämään tieni eksyksistä, jos opin itsekin ymmärtämään, mistä kuvissani pohjimmiltaan on kyse. Silloin teos on valmis, ikään kuin muodostanut itse itsensä.

Usein löydän itseni tekemästä kuvia, joissa tuttu muuttuu tuntemattomaksi, arkipäiväinen epätodelliseksi tai asiat näyttävät muuten vain omituisilta. Usein kuvissani ihminen on hukassa. Vaikka kaikki ympärillämme oleva on luonteeltaan kaoottista ja hajoavaa, on mahdollista löytää ja tehdä valokuvia, jotka näyttävät sen kaiken täydellisenä ja koskemattomana, täysin toisenlaisena kuin todellisuus tuntuu olevan. Eikö se täydellinen hetki, jonka kamera vangitsi, ollutkin hetken totta – niin kuin saavuttamaton onni, joka aina katoaa yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin.”

12.9. – 8.11.2020
SPACE WORKS – BACKLIGHT2020

Space Works on yksi kolmesta kansainvälisen Backlight2020-valokuvafestivaalin näyttelystä, joiden yhteisenä teemana on valokuvan suhde tieteeseen ja uuteen teknologiaan. Space Works -näyttely avaa katsojille taiteilijoiden visioita avaruudesta, joissa vain mielikuvitus on rajana.

Avaruusnäyttelyn tosiasioihin ja fiktioon perustuvat tarinat purkavat myytteihin ja tieteistarinoihin perustuvia käsityksiä avaruudesta. Osa teoksista on tehty maapallon avaruuskeskuksissa, erämaissa ja jopa veden alla. Space Works -näyttely on 12 eurooppalaisen taiteilijan luoma kaIeidoskooppimainen näkymä avaruuteen. Näyttelyn taiteilijat projisoivat teoksiinsa homo sapiensin inhimillisiä ja myyttisiä ajatuksia, epäilyjä, uhkia ja mahdollisuuksia maailmankaikkeudesta. Samalla he kertovat myös omasta sisäisestä maailmastaan. Näyttelyn teokset ovat kokoelma valokuvia, videoprojisointeja ja mitä erilaisempia tekniikoita hyödyntäviä installaatioita.

Taiteilijat

Monica Alcazar-Duarte (Iso-Britannia-Meksiko)
Helena Blomqvist (Ruotsi)
Caroline Corbasson (Ranska)
Nanna Debois Buhl (Tanska)
Joan Fontcuberta (Espanja)
Johannes Heldén (Ruotsi)
Anna Hoetjes (Alankomaat)
Sasha Huber (Sveitsi-Suomi)
Michael Najjar (Saksa)
Agnes Meyer-Brandis (Saksa)
Bianca Salvo (Italia)
Johan Österholm (Ruotsi)

Näyttelyn tuottavat Backlight2020, ruotsalainen Hasselblad Center ja Tampereen taidemuseo. Space Worksin kuratoivat Louise Wolthers, Sara Walker ja Melanie Vandenbrouck yhdessä Maija Tammen ja Hannu Vanhasen kanssa.

8.-16.3.2020 JA 2.6.-9.8.2020
AKSELI GALLEN-KALLELA: AINO-TARU

Joseph Alasen Kalevala-aiheinen näyttely on täydentynyt Suomen tunnetuimman Kalevalan kuvaajan Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) varhaisella mestariteoksella Aino-taru (1889). Tampereen taidemuseolle tarjottiin mahdollisuus lainata teos Suomen Pankin taidekokoelmista, joihin se on tullut 1950.

Realistisista kansankuvauksista, kansallisromanttisista Kalevala-aiheista ja karelianismista tunnetuksi tullut Suomen kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela maalasi ensimmäisen version Aino-tarusta asuessaan ja työskennellessään Pariisissa 1880-luvun lopulla. Tuolloin fennomania ja Kalevalan syntysijoille sijoittuva Karjala-innostus vaikuttivat laajalti suomalaisten kultakauden taiteilijoiden keskuudessa. Triptyykin valmistuttua Pariisin maailmannäyttelyyn 1889 Gallen-Kallela ei itse ollut siihen kovin tyytyväinen. Pariisilaismallit eivät näyttäneet suomalaisilta, ja hän oli kuvannut kotimaan luontoa pääasiassa muistinsa ja luonnosten varassa, eikä ihailemassaan autenttisessa kalevalalaisessa erämaaluonnossa. Aino-taru oli kuitenkin Gallen-Kallelan Kalevala-romantiikan ensimmäinen suunnannäyttäjäteos. Hän maalasi kaksi vuotta myöhemmin Aino-tarusta myös toisen version Suomen Senaatin tilauksesta. Teos kuuluu Kansallisgallerian kokoelmiin.

Aino-triptyykin aiheena on Kalevalan tarina Joukahaisen Aino-sisaresta, jonka Joukahainen lupaa Väinämöisen puolisoksi. Gallen-Kallela kuvaa tarusta kolme kohtausta, joista kronologisesti ensimmäinen on vasemmalla, toinen oikealla ja viimeinen keskellä. Vasemmanpuoleisessa paneelissa Aino riuhtaisee helmet kaulaltaan ja kieltäytyy Väinämöisen kosinnasta. Oikeanpuoleisessa paneelissa Aino kohtaa niemen edustalla kisailevat Vellamon neidot. Tarinan päättävässä keskipaneelissa Väinämöinen saa kalastaessaan oudon saaliin, jota ei ensin tunnista Ainoksi. Tämä pilkkaa Väinämöistä ja hyppää ilkkuen veteen. Seuraavaa vaihetta, jossa Aino ui neitojen houkuttelemana kivelle ja painuu sen mukana aaltoihin, ei kuvata.

Aino-triptyykki herättää yhä edelleen tunteita ja keskustelua muun muassa naisen asemasta. Teosta on syytetty jopa kansallissosialistiseksi Gallen-Kallelan itsensä tekemien suurten kehysten swastika-ornamentiikan takia. Swastika on kuitenkin vanha, useiden kulttuurien tuntema aurinkosymboli.

Tampereen taidemuseon näyttelyssä voi tutustua kahden hyvin erilaisen taiteilijan, Akseli Gallen-Kallelan ja Joseph Alasen (1885-1920), näkemykseen Kalevalasta. Gallen-Kallelan Kalevala-tulkinnat ovat piirtyneet suomalaisten muistiin kollektiivisina kuvina kansalliseepoksestamme. Joseph Alasen näyttely esittelee mittavan kokoelman Kalevala-taidetta pari kolme vuosikymmentä Gallen-Kallelan jälkeen. Alasen tulkinta Kalevalasta oli omintakeinen ja poikkeaa täysin Gallen-Kallelan kuvamaailmasta.

1.2.-16.3.2020 JA 2.6. – 9.8.2020
JOSEPH ALANEN – JUGEND • KALEVALA • TAMPERE

Joseph Alanen (1885–1920) on jäänyt suurelle yleisölle salaperäiseksi hahmoksi. Hänen taidettaan ei myöskään tunneta kovin hyvin. Alanen on jäänyt taidehistorian marginaaliin pitkälti siitä syystä, että hänen taiteestaan ei ole järjestetty kattavaa näyttelyä. Tampereen taidemuseo nostaa hänet näyttävästi ja monipuolisesti esiin nyt kun hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi 100 vuotta.

Joseph Alanen oli yksi keskeisistä Kalevalan aihepiirin kuvaajista. Museon kaksi kerrosta käsittävä näyttely esittelee laajasti Alasen Kalevala-aiheista tuotantoa, mutta mukana on myös Suomen historiaan liittyviä aiheita, kansanelämän kuvauksia, uskonnollisia aiheita, grafiikkaa ja piirustuksia, yhteensä lähes 140 teosta. Maalaukset esitellään museon ylimmässä kerroksessa, muu tuotanto on museon keskikerroksessa. Valtaosa näyttelyn teoksista tulee yksityiskokoelmista. Taidemuseoissa Alasen teoksia on vain Tampereen taidemuseossa ja Ateneumissa.

Joseph Alasella oli muihin Kalevalan kuvaajiin verrattuna aivan oma muotokielensä. Perehtymällä runotutkimuksiin, kansantieteelliseen aineistoon ja historiallisiin julkaisuihin Alanen pyrki saavuttamaan sisäisen kosketuksen kalevalaiseen maailmaan. Hänen tulkintansa oli, että kaivausten ja hautalöytöjen mukaan muinaisaikojen taide oli ollut abstraktia ja että ihmisen tunne ja järki oli täydellisesti sopeutunut tuohon kuvaustapaan. Omaa kalevalaista ilmaisukieltä etsiessään Alanen päätyi tyyliteltyyn koristeellisuuteen, johon hän sai voimakkaita vaikutteita jugendtyylistä.

Joseph Alanen kuoli 34-vuotiaana espanjantautiin. Tästä huolimatta hän ehti maalata lähes sata Kalevala-aiheista teosta. Alasen suurena haaveena oli tehdä Kalevalan kuvitettu laitos, jossa olisi kuva jokaiseen 50 runoon. Työ jäi kuitenkin kesken hänen varhaisen kuolemansa vuoksi.

Näyttelyn yhteydessä Joseph Alasesta julkaistaan kirja, jossa elämäkertatietojen ja runsaan kuvituksen ohella taiteilijan tuotantoa arvioidaan taidehistoriallisesta näkökulmasta.

28.3.–24.5.2020
ILKKA VÄÄTTI – HOMMAGE

Tamperelaisen kuvataiteilijan Ilkka Väätin (s. 1955) näyttely esittelee hänen uusinta tuotantoaan vuosilta 2017–20. Yli kolmestakymmenestä maalauksesta ja kahdesta arkkitektonista koostuva teoskokonaisuus Hommage – joka tarkoittaa kunnianosoitusta – perustuu Väätin tulkintoihin niin modernin taiteen historian tunnetuimpiin kuuluvien kuin vähemmän huomiota saaneiden taiteilijoiden teoksista. Esikuvana olleet maalaukset edustavat tyyliltään geometrista abstraktismia, ja ne ovat syntyneet vuosien 1906–1940 välillä.

Ilkka Väätti aloitti taiteilijan uransa 1970-luvun lopussa ja hänen teoksiaan on esitelty kymmenissä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hän on taidemaalari ja -graafikko sekä arkkitektonien rakentaja. Viimeksi mainituilla Väätti tarkoittaa arkkitehtuurivaikutteisia teoksiaan, joissa yhdistyy sekä maalaus- että veistotaiteellinen ilmaisu. Väätti tunnetaan myös tutkijana ja kuvataidepedagogina.

Ilkka Väätti liikkuu taiteellisessa ilmaisussaan tiukan abstraktion ja vapaasti pelkistettyjen esittävien aiheiden välillä. Hänen teoksensa on toteutettu useimmiten vahvoin perusvärein. Vaikka ne ovat abstrakteja, niillä kaikilla on lähtökohtansa taidehistoriassa. Väätin vuodesta 1993 lähtien työstämä Mundus-teossarja perustuu hänen taiteellisiin uustulkintoihinsa taidehistorian mestareiden ja tuntemattomimpien käsityöläisten teoksista. 2000-luvun alussa alkuideansa saanut Hommage-teossarja sen sijaan perustuu modernististen teosten uustulkintaan.

1.2. – 16.3.2020
ANNA ALAPURO

Tamperelainen Anna Alapuro (s.1953) on tunnetuimpia suomalaisia taidegraafikoita. Alapuron yksityisnäyttely esittelee taiteilijan värikylläistä grafiikkaa viime vuosien ajalta. Mukana on kuutisenkymmentä teosta, joiden joukossa on ensimmäistä kertaa nähtävä Intian- ja Himalajan-matkan innoittama teossarja vuosilta 2019–2020 sekä Pietariin, Pariisiin ja Tampereeseen liittyviä teoksia vuosilta 2014–2018.

Anna Alapuro syntyi Valkealassa ja vietti lapsuutensa Helsingissä. Hän opiskeli kuvataiteilijaksi Lahden Taidekoulussa (1976–79), Unkarin Kuvataidekorkeakoulussa (1980–81) ja Lahden Taideinstituutissa (1997). Alapuro aloitti taiteilijanuransa 1980-luvulla mustavalkoisella grafiikalla, mutta siirtyi pian intensiivisinä hehkuvien, pääosin lämpimistä sävyistä koostuvien värien palettiin.

Alapuro toteuttaa teoksensa pääosin työläällä carborundum-tekniikalla, mikä vahvojen värien ja teosten suuren koon ohella tekee hänen grafiikanvedoksistaan hyvin maalauksellisia. Hän on käyttänyt tekniikkana myös litografiaa ja serigrafiaa sekä uusimmassa Himalaja-teossarjassaan ensi kerran myös monotypiaa. Alapurolle on tyypillistä etenkin serigrafian ja carborundumin yhdistäminen samassa teoksessa, mikä tekee töistä samanaikaisesti sekä maalauksellisia että yksityiskohtaisia ja viivankäytöltään teräviä. Alapuro toteuttaa grafiikkansa aina pieninä sarjoina ja monotypioissa uniikkeina vedoksina.

Alapuron teokset tasapainottelevat abstraktin ja esittävän ilmaisun välimaastossa. Hänen taiteessaan on muistumia ja assosiaatioita arkipäiväisistä esineistä, rakennuksista ja maisemista, jotka hän abstrahoi teoksissaan koristeellisiksi graafisiksi aiheiksi ja kuvioiksi.

Vedokset ovat kuin zoomattuja lähikuvia arkisuudessaan näkymättömiksi muuttuneista jokapäiväisistä esineistä, joiden taianomaisuuden ja kauneuden hän paljastaa taiteessaan. Teoksen lähtökohtana voi olla yhtä lailla liikennevalot kuin kattokruunun koristeet, pitsiverhot kuin muovipoijut. Luonnossa tapahtuva kasvu ja orgaaninen aines, kuten kasvien muodot, muuttuvat graafisiksi symbolisiksi ja koristeellisiksi kuvioiksi Alapuron taiteessa.

Alapuron teoksissa värit ovat hehkuvia ja intensiivisiä. Ne ovat toisinaan täynnä energiaa ja lämpöä, välillä ne tarjoavat rauhoittavan ja viileän levähdyspaikan katseelle ja mielelle. Alapuron omin sanoin: ”Väri ja muoto, perusasiat, ovat kuvieni rakennusaineet. Lisäksi olen viehättynyt yksityiskohtiin ja arkisten asioiden yllätyksellisyyteen. Liki abstraktiin päätyvä pelkistys ja toisaalta yksityiskohtiin meneminen luovat kiinnostavia kontrasteja. Värit ovat ilon aihe, ne voivat avata kuvan uusille tulkinnoille. Työskentelen sarjoissa, teokset muodostavat kokonaisuutena usein uuden teoksen.”

7.9.2019 – 5.1.2020
OSAMU TEZUKA – MANGAN JUMALA

Japanilaisen mangan luojaksi ja jumalaksi nimitetyn Osamu Tezukan (1928–1989) originaaliteoksista koostuva näyttely Osamu Tezuka – Mangan jumala on hänen ensimmäinen museonäyttelynsä Euroopassa. Se on toteutettu yhteistyössä tokiolaisen Osamu Tezuka Productionin kanssa ja kattaa museon keski- ja yläkerroksen.

Manga tarkoittaa japanilaista sarjakuvaa. Japanilaisissa lehdissä ja pokkareissa päivittäin julkaistavia sarjakuvia lukevat kaiken ikäiset ihmiset niin kodeissaan kuin julkisilla paikoilla. Sarjakuvan merkitys Japanissa on paljon laajempi kuin Euroopassa. Manga lukuisine eri alalajeineen muodostaa suurimman osuuden japanilaisista kustannusmarkkinoista, ja se on vähitellen saanut maailmanlaajuisen yleisön Suomea myöten.

Nykyaikaisen mangan perustajan Osamu Tezukan näyttelyssä on esillä noin 200 originaaliteosta hänen uransa eri vaiheilta. Näyttelyssä nähdään Tezukan tunnetuimpia sankarillisia sarjakuvahahmoja urhoollisesta Atom-robotista mangan ensimmäiseen naispuoliseen sankariin Princess Knightiin. Tezuka loi mittavan uransa aikana nykymuotoisen mangan eri tekniikat, joista tunnetuimpiin kuuluu hänen elokuvamainen piirrostyylinsä ja suurisilmäiset manga-hahmot. Hänen manga-taiteensa oli kerronnallista, psykologisesti tarkkanäköistä, yhteiskunnallisesti kantaaottavaa ja arvomaailmaltaan syvästi humaania.

Osamu Tezukaa pidetään paitsi mangan, myös animen isänä ja häntä on kutsuttu Japanin Walt Disneyksi. Näyttelyssä nähdään mangan lisäksi katkelmia hänen tunnetuimmista anime-elokuvistaan. Animella tarkoitetaan japanilaista animaatiota. Monet tunnetuista anime-elokuvista perustuvat mangaan, niin myös Tezukan kohdalla.

7.9.2019 – 5.1.2020
MANGAMANIA!

MangaMania! -näyttely on toteutettu yhteistyössä japanilaisen mangan johtavien tutkijoiden kanssa, jotka työskentelevät Kyoto International Manga Museumissa ja Kyoto Seika University International Manga Research Centerissä. Näyttely luotaa manga-taiteen perusteita eri lajityypeistä suosituimpiin julkaisuihin ja mangan sosiaali- ja kulttuurihistoriallisiin sekä tuotannollisiin kysymyksiin.

Näyttelyiden ohessa järjestetään useita manga- ja Japani-teemaisia tapahtumia, joista ensimmäinen on näyttelyn avajaisviikonloppuna 7.9. pidettävä Mangan yö.

Vuosi 2019 on Suomen ja Japanin diplomatiasuhteiden 100-vuotisjuhlavuosi. Manga-näyttely liittyy osaltaan juhlavuoden ohjelmistoon.

8.6.-11.8.2019
LARS HOLMSTRÖM – LXX -SPECTRUM-

Lars Holmström (s. 1949) valmistui taidemaalariksi Lahden taidekoulusta 1973. Hän on osallistunut näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla jo 1970-luvulta lähtien. Holmström toimi Kankaanpään taidekoulun opettajana ja rehtorina 1980–90. Hän oli perustamassa Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitosta ja toimi sen taiteen osaston johtajana 1991–93.

Suurin osa Lars Holmströmin teoksista on konstruktiivisia perustuen värien ja muotojen vuorovaikutussuhteisiin, ”visuaaliseen kielioppiin” tai ”peliin”. Holmström työskentelee monella eri metodilla ja tekniikalla. Näyttelyssä on esillä maalauksia, reliefimaalauksia, konstruktioita sekä videoteoksia. Mittavalla urallaan Holmström on toteuttanut tilausteoksina myös teräskonstruktioita, installaatioita ja värisuunnitelmia.

8.6.-11.8.2019
VUODEN NUORI TAITEILIJA 2019 NASTJA SÄDE RÖNKKÖ – ALTERED BREATHS, FUTURE FEELINGS

Nastja Säde Rönkkö työskentelee mediataiteen, performanssin, yhteisötaiteen, nettitaiteen ja tekstin parissa. Teosten lopullinen muoto on useimmiten installaatio, live-performanssi, videoteos, tapahtuma tai monialainen projekti. Rönkön taide käsittelee sosiaalisia suhteita ja ihmisyyden perusteita: läheisyyttä, empatiaa ja läsnäoloa sekä niiden rakenteita, ilmenemismuotoja ja merkityksiä. Uusimmissa teoksissaan hän on pohtinut erityisesti digitaalisen aikakauden suhdetta valtaan, inhimillisyyteen ja planeettamme tulevaisuuteen. Rönkön taiteessa painottuvat kokonaisvaltaisuus, vuorovaikutteisuus ja kommunikaatio.

Rönkön työskentelyn lähtökohtana on ihmisen mielen, tunteiden ja toiminnan pohtiminen sekä niiden kriittinen tarkasteleminen. Häntä kiehtoo erityisesti se, miten käsitteet kuten rakkaus, hitaus tai hellyys voivat olla hiljaisella tavalla radikaaleja tapoja toimia ja olla.

Nastja Säde Rönkkö (s. 1985) on järjestyksessä 35. Vuoden nuori taiteilija. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä ja Lontoossa. Rönkkö valmistui kuvataiteen maisteriksi (MFA) arvostetusta Slade School of Fine Art -taidekoulusta 2011. Hän on opiskellut Lontoossa myös Central Saint Martins College of Art and Design -taidekoulussa (2008, BA, Hons) ja suorittanut opintoja University of East London -yliopistossa (2005, Certificate of Higher Education, Fine Art) sekä Moskovan akateemisessa Surikov-taideinstituutissa (Foundation diploma 2004).

23.2.-19.5.2019
VELJEKSET VON WRIGHT

Magnus von Wrightin (1805–1868), Wilhelm von Wrightin (1810–1887) ja Ferdinand von Wrightin (1822–1906) taiteessa rakkaus luontoon ja sen kauneusarvoihin yhdistyi tieteelliseen mielenkiintoon luonnon ilmiöitä kohtaan. Kuopion lähellä sijaitsevassa Haminalahden kartanossa kasvaneet veljekset olivat lapsesta saakka kiinnostuneita ympäröivästä luonnosta ja sen havainnoinnista. Erityisesti veljesten lintujen tuntemus kehittyi pitkäaikaisen tarkkailun ja kuvaamisen ansiosta korkealle tasolle. Magnus ja Ferdinand olivat myös oman aikansa merkittävimpiä suomalaisia maisemamaalareita. Monet veljesten maalauksista esittävät Haminalahden ja sen lähiseutujen maisemia eri vuodenaikoina. Yli 80 teoksen kokonaisuuden on tuottanut Ateneumin taidemuseo/Kansallisgalleria ja sen kuratoi amanuenssi Anne-Maria Pennonen.

23.2.-19.5.2019
JUSSI MÄNTYNEN – JÄLKIÄ METSÄSSÄ

Taiteilijaveljesten tapaan myös kuvanveistäjä Jussi Mäntynen (1886–1978) oli luontoharrastaja ja metsämies. Magnus von Wrightin kanssa hänellä oli yhteistä myös virka Helsingin yliopiston eläintieteellisen museon (nyk. Luonnontieteellinen museo) konservaattorina. Mäntysen monipuolinen, realistisesti kuvattu eläinaiheisto sisälsi lintujen lisäksi mm. kotoperäiset suureläimet, hirvet, karhut ja ilvekset sekä niiden elintavat ja anatomian. Veistosten kuvaustapa vaihtelee realismista tyyliteltyyn syntetismiin. Materiaalien kirjo on rikas patinoidusta pronssista hopeaan, eri kivilajeihin ja kullattuun puuhun. Mäntysen tunnetuin teos lienee Hirvi, joka paljastettiin 1928 Viipurin Torkkelinpuistossa. Taidemuseon näyttelyssä esitellään Mäntysen pienoisveistotaidetta ja sen kuraattorina toimii amanuenssi Virpi Nikkari. Mukana on nelisenkymmentä teosta.

23.2.-19.5.2019
TARU MÄNTYNEN – KULKIJAN NÄYT

Varkautelaisen kuvanveistäjä Taru Mäntysen (s. 1944) teokset johdattelevat katsojan omaperäiseen mytologiseen maailmaan, jossa on viitteitä antiikin ja Kalevalan taruista aina surrealismiin saakka. Mäntysen veistosten aiheina ovat ihmiset, eläimet ja näiden metamorfoosit. Varhaisemmasta tuotannosta on esillä mm. tarkkanäköisiä muotokuvia lapsista. Mukana on myös muutama aivan uusi teos. Näyttely on laaja katsaus Taru Mäntysen elämäntyöhön ja sen aikana ilmestyy Mäntysen tuotantoa esittelevä kirja. Mäntynen on osallistunut näyttelyihin vuodesta 1972 alkaen. Mäntysellä on oma paja ja hän valaa itse teoksensa. Hänen laaja tuotantonsa koostuu pienoisveistoksista suuriin julkisiin veistoksiin, joita on useissa kaupungeissa ympäri Suomea, yhteensä noin 30 teosta. Tunnetuin niistä lienee Eduskuntatalon lisärakennuksen pihalla 1981 paljastettu Lähestyminen. Näyttelyn kuratoi kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja ja siinä on mukana yli 60 teosta.

9.9.2017 – KEVÄT 2019
BACKLIGHT ´17 RETROSPEKTIIVI – TAIDETTA JAKOKAAPEISSA 5

Backlight Photo Festival juhlii 30-vuotista taivaltaan vuonna 2017. Backlight-valokuvafestivaalin valittuja paloja 30 vuoden ajalta voi tutkia kaupungin keskustan sähkönjakokaapeissa.

Teokset

Jan Kaila: Shakki – Valokuva 87
Heinz Cibulka: Zyklus – fühlt Most 332 – Valokuva 93
Tatiana Parcero: New World–Interior Cartography– Zodiaco Azteca – Backlight ’05
Saladin Ebrahimi: Inside Out – Backlight ’14
Marco Caló: Audience–Zap Zap Estate – Backlight ’02
Jaakko Kahilaniemi: 100 Hectares of Understanding– 54 Soil Solutions – Backlight ’17
Marja Pirilä: Camera obscura – Otto, Tampere, Finland – Backlight ’02
Asko Salminen: Maitomies – Valokuva 96
Harri Pälviranta: Prison sheets–A cell, Jerusalem, Israel – Backlight ’05
Jana Romanova: Waiting – Backlight ’11
Anni Leppälä: Napit I Buttons – Backlight ’05
Oiko Petersen: Guys. From Poland with love – Backlight ’08
Corinna Kern: Female Maskers–Christian alias ‘Chrissie Seams’ – Backlight ’17
Oriol Segon Torra: Young Patriots – Backlight ’14
Jukka Male: The Balkan Tragedy–Hajdarević – Valokuva 96
Leon Bugaev: The Hymn of the Pawns–The Object Portrait–Betelgeuse – Backlight ’11
Pelle Kronested: Safe European – Backlight ’99
Rafal Milach: Disappearing Circus – Backlight ’08

8.9.2018-27.1.2019
KULTAKUTRI JA MUITA TARINOITA OMISTA KOKOELMISTA

Koko taloon levittäytyneessä Kultakutri-näyttelyssä esiteltiin Tampereen taidemuseon omia kokoelmia tarinan kerronnan näkökulmasta, ovathan kuvat ja tarinat aina punoutuneet yhteen. Joihinkin teoksiin saattaa liittyä oma kertomuksensa, kuten Kultakutri-veistokseen, jossa Matti Haupt on esittänyt oman tulkintansa Topeliuksen satuprinsessasta. Toiset taideteokset ovat jo itsessään kertovia, ja toisissa tarina voi olla piiloinen ja pakeneva. Jokaista kuvaa voi kuitenkin lähestyä tarinana. Näyttely rohkaisee luontaista haluamme nähdä kertomuksia ja jatkaa niitä mielessämme. Yhtenä johtoajatuksena on myös rinnastaa uutta ja vanhaa ja tuoda esiin sitä ilmaisukielen murrosta, joka kuvataiteissa jatkuvasti on tapahtumassa.

Näyttely on oiva tilaisuus nähdä, mitä veronmaksajien rahoilla on hankittu varastojen kätköihin ja julkisiin tiloihin. Edellisen kerran omia kokoelmia esiteltiin 2011, kun Taidemuseo täytti 80 vuotta. Myös Kultakutri-näyttelyyn liittyy juhlavuosi, sillä Tampereen Taideyhdistyksen toiminnan aloittamisesta tulee kuluneeksi 120 vuotta.

Näyttelyssä tapaamme töitä vanhoilta tutuilta klassikoilta, mutta mukana on myös Tampereella ennen näkemätöntä, kuten Eija-Liisa Ahtilan videoteos Kalastajat (Etydit, no. 1), joka kuvaa kalastajien toivottomia yrityksiä päästä murtuvien aaltojen läpi merelle sekä Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen installaatio Värähtelijä vuodelta 2012. Museon ylin kerros keskittyy vuoden 1918 tapahtumiin. Esillä ovat esimerkiksi Paavo Räbinän teos Tampereen kapina (1992) ja vastikään Juha Suonpäältä hankittu Isoisä-kokonaisuus sekä Charles Sandisonin datainstallaatio Red and White.

Taidemuseon kokoelmien pesämunan muodostaa Tampereen Taideyhdistyksen kokoelma, joka siirtyi kaupungin omistukseen 1985. Toinen laaja kokonaisuus on Tampereen kaupungin kokoelma, joka merkitsee kaupungin virastoihin, päiväkoteihin, kouluihin, sairaaloihin ja muihin julkisiin tiloihin sekä kaupunkitilaan sijoitettuja töitä. Kokoelmia kartutetaan jatkuvasti sekä ostoin että lahjoituksin. Taidemuseon kokoelma kattaa noin 15 000 teosta, ja se on yksi Suomen suurimmista. Näyttelyn kuratoi kokoelmapäällikkö Tapio Suominen.

9.6.-19.8.2018
TUOMO ROSENLUND JA MIKA HANNULA: PAIKAN MUISTI

Kuvataiteilijan ja tutkijan yhteistyöprojekti Paikan muisti -näyttely yhdistää visuaalista ja sanallista kerrontaa, tapoja hahmottaa ja luoda todellisuutta yksityiskohtien ja anekdoottien kautta. Se keskittyy tiettyjen tamperelaisten paikkojen historian ja nykyisyyden vuorovetoon, paikan kokemuksellisuuden kautta avautuvaan tarinaan suomalaisuuden sadan vuoden kaaresta.

Näyttelykokonaisuutta määrittävä ja hallitseva kuvallinen materiaali koostuu paikan päällä eri kohteissa tehdyistä tussipiirroksista. Näyttelyn yhteydessä niiden rinnalle toteutetaan tilaa muokkaavia ja luovia, jopa koko seinän kattavia teoksia, joissa korostuu pienen eleen politiikka, kuvan ja sanan yhdistäminen, yksityisen ja yhteisen yhteen nivoutuminen.

Näyttelyn tekstit keskittyvät paikan muistiin ja muistoihin, niiden artikulointiin ja aktualisoimiseen tässä ja nyt. Tekstit ovat mikrohistoriaa, pienten venähdyksien ja virityksien kautta rakentuvaa tarinaa. Piirustukset puolestaan kiinnittyvät kaikki Tampereen fyysiseen dna:han, niin tunnettuihin kuin hieman tuntemattomimpiin paikkoihin ja tilanteisiin, yllätyksiin ja outoihin käänteisiin. Tekstit lähtevät lentoon ja ottavat uuden jengan samoilta paikoilta, käsitellen näkymää koko Suomen, ellei jopa koko kosmoksen mittakaavassa.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan hankkeen katalogi, ja näyttelyyn liittyy taitelijaesittelyjä ja performatiivisia luentoja.

Tuomo Rosenlund (s.1976) on Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Piirtäminen on aina ollut keskiössä Rosenlundin työskentelyssä. Viime vuosina häneltä on nähty dokumentaristiseen henkeen tehtyjä kuvia paikoista ja rakennuksista, joita on ollut esillä mm. Piirrä Nyt -näyttelyissä Lahden Taidemuseossa ja Rovaniemen Korundissa.

Mika Hannula (s.1967) on Berliinissä ja Rymättylässä asuva tutkija, kirjailija, kriitikko ja kuraattori. Hän on käsitellyt Suomea ja suomalaisuutta mm. kirjassaan Suomalaisuudesta – erään sukupolven tarina (niin&näin, 2007), ja romaanissa Juhani yksi kaksi kolme ja neljä, Rohkean reunaan 2017. Hannula kuratoi maalauksen ryhmänäyttelyn Nautinto Helsingin kaupungin taidemuseo HAMiin syksyllä 2017.

9.6.-19.8.2018
VUODEN NUORI TAITEILIJA 2018 – J. A. JUVANI WITH ALL MY LOVE

J. A. Juvanin pääasiallisia työvälineitä ovat video, valokuva ja kuvanveisto. Hän käsittelee taiteessaan tabuja ja vakavia aiheita, kuten sukupuoli-identiteettiä ja -rooleja. Juvani haluaa rikkoa totuttuja ja vallitsevia normeja. Hän tekee sen usein huumorin kautta mutta aina kuitenkin analyyttisesti.

”Koen olennaiseksi laittaa aiheeni törmäyskurssille, sekoittaa glitteriä paskaan. Haluan luoda paradokseja, jotka paljastavat teoksen monimutkaisuuden: asioiden taustalla olevan harmaan mössön, kontrastin ja dynamiikan. Lopputulos ei ole kaunista tai rumaa, vaan jotain itsearvoisesti enemmän, jotain joka on kokonaisvaltaisesti keskeneräinen, jotain missä sen olemassaolo on raaka, rehellinen ja anteeksipyytelemätön. Teen kaikkeni löytääkseni sen mitä olen etsimässä. Jos se tarkoittaa, että minun on vastustettava asioita, joiden tiedän olevan todellisia ja oikein, teen sen. Mikään ei ole pyhää. On oltava kriittisin niitä asioita kohtaan joita rakastaa, koska rakkaus tekee sokeaksi. Rikkomalla sääntöjä ja ylittämällä rajoja, ne voi uudelleen määrittää tai kyseenalaistaa niiden tarpeellisuutta.

Työskentelyni ytimessä on aiheita kuten queer, feminismi, kuolema, himo, runous, rakkaus, viha, stereotypiat, loppuun kuluneet kliseet ja yleinen sekoilu. Työskentelen videon, valokuvan, äänen, objektien ja tekstin parissa, joista kaikissa on löydettävissä performanssitaiteen ominaisuuksia.

Komedia on rakkain instrumenttini. Kun nauru loppuu, sinun on mietittävä, mitä todella yritän sanoa. Luotan siihen että vitsini käyvät vanhoiksi. Toivon että kokemuksesi ei helpota oloasi, eikä se jätä sinua rauhaan.”

17.3. – 20.5.2018
JYRKI SIUKONEN: ALLES PALLES FALLES

Jyrki Siukosen näyttely on laaja kattaus veistoksia ja kolmiulotteisia installaatioita vuosilta 1999–2018. Näyttely painottuu uusiin teoksiin, joiden alkuideat saattavat löytyä vuosikymmenten takaisista luonnoksista.

Taiteilijana Siukonen rakentaa ja kokoaa teoksia, mutta myös purkaa niitä ja kierrättää materiaalejaan. Näyttelynä ALLES PALLES FALLES on Siukosen mukaan ”eteenpäin kaatuva välisumma, jossa vanhasta nyrjähtää esiin uutta”. Aikana, jolloin taiteelta toivotaan terveysvaikutuksia ja yrittämisen eetosta, Siukonen kääntyy kohti taiteen itsemääräävää luontoa ja nonsenssia. Taiteen tekeminen on itsessään taiteen olemassaolon perusta. ALLES PALLES FALLES ei tarkoita mitään, mutta merkitsee jotakin.

Jyrki Siukonen (s. 1959 Tampere) on työskennellyt kuvataiteilijana vuodesta 1982 lähtien. Hän on pitänyt viisikymmentä yksityisnäyttelyä ja yli kahdeksankymmentä ryhmänäyttelyä kotimaassa ja ulkomailla. Siukosen työskentelylle on tyypillistä käsitteellinen lähestymistapa ja käsin tekeminen.

Siukonen valmistui ensimmäisenä Suomessa kuvataiteen tohtoriksi (2001) ja on sen jälkeen toiminut mm. lehtorina Lapin yliopistossa ja professorina Kuvataideakatemiassa.

Taiteellisen työnsä ohessa Siukonen ollut aktiivinen tutkija ja kirjoittaja, jonka aiheet ovat yltäneet 1700-luvun kulttuurihistoriasta ja venäläisestä avantgardesta työkalujen filosofiaan ja 1960-luvun lappilaisen taiteeseen.

17.3. – 20.5.2018
VÄRIN SYLEILYSSÄ — ANITA SNELLMAN

Tampereen taidemuseon kevään avaa taidemaalari Anita Snellmanin (1924­-2006) värikäs ja elämäniloinen retrospektiivinen näyttely. Se on laaja katsaus taiteilijan tuotannon parhaimmistoon 1940-luvulta 1980-luvulle. Näyttelyyn on saatu lainaksi myös ennen julkisuudessa näkemättömiä teoksia pirkanmaalaisista yksityiskokoelmista.

Anita Snellman oli kosmopoliitti, joka työskenteli Suomen ohella Ruotsissa, Ranskassa ja Espanjassa. Varhaiskauden lähinnä Tukholmassa ja Pariisissa syntyneet tummasävyiset ekspressionistiset ja kubistisvaikutteiset teokset kuvaavat taiteilijan intiimiä ajatusmaailmaa. Myöhäisemmät Espanjan Ibizalla taiteilijan omassa maatalossa syntyneet teokset ovat lähinnä Snellmanin omaa sielunmaisemaa. Ne välittävät valoisan ja värikkään paratiisinomaisen ilmapiirin, joka näkyy niin erilaisissa asetelmissa, maisemissa kuin henkilöaiheissakin. Maailmankaikkeus, tähtitaivaat ja linnunrata ovat puolestaan toistuvia kosmisia ja henkisempiä teemoja Snellmanin myöhäisemmässä taiteessa, jotka näkyvät etenkin suurikokoisissa triptyykkimaalauksissa. Lukuisat omakuvat muodostavat oman kiinnostavan alueensa Snellmanin tuotannossa.

Anita Snellmanin laaja näyttely on toteutettu yhteistyössä Anita Snellmanin säätiön kanssa. Säätiö on samalla myös näyttelyn merkittävin lainaajataho ja sen puheenjohtaja Leena Ahtola-Moorhouse on näyttelyn kuraattori.

6.3.­-3.4.2018
ANSSI PULKKISEN RAUNIOTEOS KESKUSTORILLA

Tampereen taidemuseo toi kuukauden ajaksi Anssi Pulkkisen kodittomuutta ja sodan tuhoja kommentoivan Street View (Reassembled) teoksen Tampereen Keskustorille. Teoksessa on perävaunun lavalle kasattuna pommituksissa tuhoutuneen syyrialaiskodin rauniot, joista on toteutettu asuntovaunun tapaan kiertävä installaatio. Rauniot on tuotu Syyriasta Eurooppaan keväällä 2017 Suomi-Syyria Ystävyysseura ry:n tuella. Teos on sijoitettuna Keskustorille Vanhan kirkon ja Tampereen teatterin väliseen kulmaukseen 6.3.­-3.4.2018.

Taideprojekti sai alkunsa keväällä 2016, kun Suomen Benelux-instituutti tilasi Pulkkiselta uuden, kodittomuutta käsittelevän nykytaideteoksen. Teos herättää kysymyksiä muun muassa kodista ja paikkaan kuulumisesta, julkisesta ja yksityisestä, todellisuudesta ja sen representaatiosta sekä kolonialistisesta kulttuuriperinteestä. Pulkkinen tarkastelee teoksensa myötä merkityksiä, joita raunioitumisen kuvasto meissä herättää. Miten suhteemme raunioihin muuttuu, kun ne siirretään tuhansien kilometrien päähän uuteen sosiaaliseen ja tilalliseen kontekstiin Eurooppaan? Teos avautuu erilaisille luennoille viitaten esimerkiksi länsimaiseen raunioromantiikan kulttuuriperinteeseen, pakolaiskriisiä käsittelevään nykytaiteeseen ja näihin kytkeytyvään arvonmuodostuksen prosessiin. Teos kommentoi myös ihmisten liikkuvuuteen liittyviä realiteetteja ja utopioita. ”Pyrin teoksessa kääntämään huomion paitsi ympäröivän todellisuutemme uhreihin, myös omaan katsojan rooliimme.”

Street View (Reassembled) on osa Suomen Pariisissa, Berliinissä ja Lontoossa sijaitsevien kulttuuri- ja tiedeinstituuttien yhteistä, kotia ja kodin merkityksiä tarkastelevaa Mobile Home 2017 -hanketta. Pulkkisen teos valittiin toteutettavaksi avoimen haun kautta, joka suunnattiin Suomessa ja Benelux-alueella toimiville visuaalisten alojen ja yhteisötaiteen tekijöille. Hakemukset käsitteli kansainvälinen jury, jonka jäsenet edustivat seuraavia tahoja: ArtHelsinki (FI), BOZAR (BE), Castrum Peregrini (NL), Suomen Benelux-instituutti (FI), Frame Contemporary Art Finland (FI) sekä Helsingin Juhlaviikot (FI).

Anssi Pulkkinen (s. 1982) asuu ja työskentelee Helsingissä. Pulkkinen valmistui vuonna 2008 Kuvataideakatemiasta kuvanveiston linjalta ja tekee parhaillaan kuvataiteen tohtorin tutkintoa Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Hän työskentelee pääsääntöisesti veistotaiteen, installaatioiden sekä liikkuvan kuvan parissa.

Suomen Benelux-instituutti edistää uutta luovaa yhteistyötä ja rakentaa siltoja kulttuurin ja taiteen tekijöille Suomessa ja Benelux-maissa. Brysselissä sijaitseva itsenäinen, yleishyödyllinen instituutti on osa Suomen ulkomailla sijaitsevaa kulttuuri- ja tiedeinstituuttiverkostoa.

18.11.2017 – 25.2.2018
MIÄLENTILAT – ITE-TAIDETTA JA HENGENHEIMOLAISIA

Taide avaa näkymiä tiloihin, joissa mieli asustaa. ITE-taiteen koti löytyy keskeltä arkea. ITE on paitsi taidekäsite myös ihmiskäsitys. Se on omatoimisuutta, luovuutta ja itseilmaisua korostava elämäntapa.

Näyttelyssä pohditaan mikä on ITE-taiteen kasvualusta; löytyykö se kansankulttuurista ja kätevyydestä vai yksilöllisistä mielen syvyyksistä. Entä mikä erottaa ja yhdistää ITE-taiteilijoita ja ammattilaiskollegoita? Taiteen tekemistä voi opiskella, mutta voiko taiteilijaksi syntyä? Onko ITE-taide mielentila?

Maaseudun Sivistysliitto on etsinyt ja esitellyt ITE-taidetta kaksituhattaluvun alusta saakka. Se ylläpitää yhteistyössä K.H.Renlundin museon kanssa itseoppineiden taiteen edistämiseen keskittynyttä ITE-museota Kokkolassa.

ITE-taide on oman aikamme suomalaista kansantaidetta. Lyhenne ITE viittaa sanayhdistelmään ”itse tehty elämä”. ITE-taide on tekijänsä elinympäristöön, kulttuuriseen taustaan ja kokemusmaailmaan sitoutuvaa taidetta. Se on tapa elää esteettisiä arvoja korostavaa hyvää elämää. ITE-taiteilijat työskentelevät taidemaailman ulkopuolella ja esittävät teoksiaan omassa arjen ympäristössään. He ovat itseoppineita eli heillä ei ole koulutusta taiteen tekemiseen.

ITE-toiminnan ytimessä on alueittain etenevä kartoitustyö. Nyt on meneillään ITE Pirkanmaalla -hanke, jonka uusia löytöjä esitetään näyttelyssä rinnan ITE-kokoelmateosten ja nykytaiteen kanssa. Kokonaisuuden ovat kuratoineet Minna Haveri, Elina Vuorimies ja Tapani Pennanen.

18.11.2017 – 25.2.2018
KANSAN ASIALLA

Tampereen taidemuseo on Kansan asialla. Tampereen taidemuseo tarttuu itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna näyttelyllä ja julkaisulla teemaan, joka on puhuttanut kiihkeästi mediassa ja somessa: taiteen ja taidemaailman ja kansan, ns. tavallisen ihmisen, suhde molempiin suuntiin. Millaisena kuvataide on nähnyt ja näyttänyt kansan, mikä on ollut toivottavaa ja ihannoitua ja mikä ongelmallista ja jopa kauhistuttavaa? Mitä on eri aikoina ja eri maailmankatsomuksissa ollut kansa? Miten taidetta on haluttu tuoda kansalle ja opettaa sille oikea, hyvä maku (ja usein samalla oikea, hyvä elämä)?

Näyttely alkaa 1800-luvulta, jolloin taide-elämä Suomessa syntyi, ja jatkuu nykyaikaan asti. Vaikka rohdinmekot ovat vaihtuneet tuulipukuihin ja torppien pihapiirit lähiöiden ostareihin tai tyhjenevän maaseudun ympäristöihin, kansa ei ole hävinnyt mihinkään taiteesta ja taidemaailman keskustelusta. Eikä todellisuudesta.

Myös kansalla on suhde taiteeseen. Siitä ollaan mieltä ja sitä tehdään itse. Varsinkin julkiset taideteokset tai jotkut tapahtumat ja suuntaukset ovat herättäneet kansan syvissä riveissä mielipiteitä, jotka media ja some yhä laajemmin tuovat esille. ”Möykkytaide” ja ”postmoderni tekotaide” eivät välittömästi ole voittaneet kaikkien sydämiä, mutta värikkäitä kannanottoja ne ovat inspiroineet.

– Oman tekemisen lajeja on useita ja keskenään erilaisia: vaikkapa ITE, harrastajataide tai graffiti. Niiden tekijöiden taidenäkemykset vaihtelevat suuresti, ja niin vaihtelee myös taidemaailman suhde niihin. Kansan asialla -näyttelyssä ne esiintyvät lähinnä viittauksina.

Taiteen ja kansan suhde ei ole kuitenkaan pelkkää nirppanokkien ja punaniskojen nokittelua, vaan ennen kaikkea inspiraatiota ja oivalluksia kumpaankin suuntaan. Suhteen myrskyä ja tyventä käsitellään myös näyttelyn yhteydessä julkaistavassa kirjassa. Yhdessä ne antavat historiaa ja taustaa monitahoiselle ja tunteita herättävälle ilmiölle.

Kansan asialla on hyväksytty Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon.

27.10.2017 – 1.3.2018
VALOGALLERIA
Valogalleria on ydinkeskustan pimeän vuodenajan taidenäyttely, jonka Tampereen taidemuseo ja Visit Tampere järjestävät jo kolmannen kerran Valoviikkojen yhteydessä. Valogalleria ottaa keskustan länsipuolen tyhjät seinäpinnat valotaiteen käyttöön. Valogallerian taideteokset heijastetaan valon avulla näkyville paikoille rakennusten seinille elävöittämään kaupunkikuvaa ja rikastamaan arkeamme.

Sininen ja valkoinen

Valogallerian talven 2017 -2018 teema on Sininen ja valkoinen. Nimi viittaa paitsi valittujen teosten väriskaalaan, myös Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoteen. Valogalleriassa heijastettavat teokset on valittu Tampereen taidemuseo, Tampereen Nykytaiteen museon ja Tampereen kaupungin kokoelmista. Näyttelyn ajallinen kaari ulottuu 1950-luvulta nykypäiviin.

Valoviikot on totetutettu osana Tampereen kaupungin Viiden tähden keskusta -kehityshanketta.

9.9. – 29.10.2017
BACKLIGHT ´17 – ITSENÄISYYDEN RAJAT
Backlight Photo Festival juhli 30-vuotista taivaltaan vuonna 2017. Tampereella 11:ttä kertaa järjestettävä kansainvälinen valokuvafestivaali esittää taidemuseon kokonaisuudessa 18 teossarjaa yhteensä 10 maasta. Tapahtuman teemana oleva itsenäisyys näyttäytyy tässä kansallista itsenäisyyttä laajemmin henkilökohtaisina kokemuksina, menetyksinä ja niistä toipumisina, jopa pieninä voittoina yleisistä odotuksista ja perinteistä.

Itsenäisyys on tavoiteltava tunnustus, täysvaltaisuuden, pärjäämisen ja kunnian asia – saavutus, jonka tuomaa riippumattomuutta ihaillaan ja jonka koskemattomuutta puolustetaan. Itsenäistyminen edellyttää molemminpuolista irtipäästämistä, vallan- ja vastuunsiirtoa, suhteiden ja rajojen uudelleenmäärittelyä valtioiden, vanhempien ja lasten, yksilön ja yhteisön välillä. Se mihin rajat piirtyvät, ei riipu vain meistä. Niin valtioina, kuin yksilöinäkin olemme riippuvaisia toisistamme sekä ympäröivän maailman muuttuvista arvoista ja vaatimuksista. Tunne itsenäisyyteen liittyvästä alakulon vireestä ja luopumisesta välittyy yhtä lailla aikuistumista käsittelevistä sarjoista kuin poliittisia muutoksia, keinotekoisia unelmamaailmoja ja kiihtyvän ympäristönmuutoksen seurauksena katoavaa paimentolaiselämäänkin kuvattaessa. Omillaan pärjäämisen pakko on raskas kantaa. Taloudellinen ja sosiaalinen riippuvuus muiden hyväntahtoisuudesta ja tuesta, yhteiskunnan, vanhempien ja lähipiirin hyväksynnästä pakottaa sopeutumaan rajalliseen itsenäisyyteen ja päätöksentekoon. Itsenäisyys ja sen mukanaan tuoma vapaus ei ole yhteismitallinen pysyvä tila kenellekään meistä.

Näyttelyssä esillä olevat taiteilijat: Zaza Bertrand (BE), Stefano Giogli (IT), Sonja Hamad (SY/DE), Juha Arvid Helminen (FI), Jaakko Kahilaniemi (FI), Nina Korhonen (FI), Mariya Kozhanova (RU), Daesung Lee (KR), Hanna Lenz (DE), Julien Lombardi (FR), Tito Mouraz (PT), Sami Parkkinen (FI), Michał Siarek (PL), Miriam Stanke (DE), Juha Suonpää (FI), Bénédicte Vanderreydt (BE), Borko Vukosav (HR), Marta Zgierska (PL)

26.6. – 30.9.2017
JANNE HOKKANEN – #ILMOITUSTEMPAUS
Tampereen 12 puistossa on esillä kuvataiteilija Janne Hokkasen #Ilmoitustempaus-teoksia. Tempaus koostuu puistojen valopylväisiin sekä roskalaatikoiden ja sähkökaappien kylkiin kiinnitetyistä, huumorilla höystetyistä ilmoituksista ja kylteistä. Niiden sanoma muuttuu katselusuunnasta riippuen. Toisesta suunnasta ihmiset kohtaavat kannustavia asioita ja toisesta kieltäviä asioita.

Osallistava #Ilmoitustempaus haluaa haastaa katsojaa miettimään, kuka oikeasti viestii ja missä ovat ne kuuluisat harmaan sävyt vastakohtien välillä.

– Olemme täyttäneet ympäristömme erilaisilla säännöillä, ohjeistuksilla ja kielloilla. Niiden lainalaisuuksien murtaminen ja kommentoiminen taiteellisena interventiona on hedelmällistä ja ajatuksia herättävä, kun asiaa tarkastelee huumorin ja sarkasmin kautta, Hokkanen selittää.

Hokkanen haluaa tarjota tempauksellaan lähtökohtia ja vihjeitä kyseenalaistavalle ajatustyölle, jonka toivottuja seurauksia ovat ravistelu ja pieni hämmennys. Kuka oikeasti viestii? -kysymys sisältyy myös sosiaalisessa mediassa vakavaksi ongelmaksi muodostuneeseen disinformaation ja valeuutisten jakamiseen.

– #Ilmoitustempauksen väittämät kumoavat toinen toisiaan. Tavoitteenani on osoittaa kompromisseihin kykenemisen merkitys keskustelutaidoissa ja faktoihin perustuvan analysoinnin tarve, Hokkanen kertoo.

Keskustelua monitulkintaisista ja yllätyksellisistä ilmoituksista ja kylteistä voi jatkaa sosiaalisessa mediassa hashtagilla #Ilmoitustempaus.

Puistoissa olevat teokset ovat laminoituja papereita, printtejä ja printtiteippejä kylteissä ja ilmoituksissa. Puistot, joista teoksia löytyy, on merkitty Hokkasen nettisivuille tulevaan karttaan. Kaikki puistot ovat sopivasti kävely- tai pyöräilymatkan etäisyydellä toisistaan. #Ilmoitustempaus on jatkoa vuosi sitten kesällä toteutetulle #Kylttitempaus -näyttelylle.

16.6. – 27.8.2017
VUODEN NUORI TAITEILIJA 2017 – TIINA PYYKKINEN
Tiina Pyykkinen on ensisijaisesti maalari. Valolla, maalauspintojen heijastuksilla ja aineettomuuden vaikutelmilla on keskeinen osa hänen taiteessaan. Ne vangitsevat katsojat intensiteetillään maailmaan, jossa joudumme pohtimaan havaintojemme ja kuvallisen esittämisen perusteita. Mitä teoksissa tulee nähdyksi, missä kulkee teoksen ja todellisuuden välinen raja? Pyykkisen maalauksista ilmenevä kiinnostus tilallisten ulottuvuuksien tutkimiseen toistuu myös hänen installaatioissaan.

Tiina Pyykkinen (s. 1983) on järjestyksessä 33. Vuoden nuori taiteilija. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä. Pyykkinen valmistui Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi 2014. Hän on opiskellut myös Oriveden opiston kuvataidelinjalla, Pohjoismaisessa Taidekoulussa Kokkolassa, Kankaanpään taidekoulussa ja Hochschule für Grafik und Buchkunst -taidekorkeakoulussa Leipzigissa Saksassa. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti 2011 Helsingissä, minkä jälkeen hänen teoksiaan on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, Saksassa ja Iso-Britanniassa.

Valtakunnallinen Vuoden nuori taiteilija -tapahtuma syntyi Tampereen Nuorkauppakamarin aloitteesta 1984. Tapahtuma toimii keskustelun herättäjänä ja nykytaiteen näkyvyyden edistäjänä. Palkinnolla pyritään tukemaan kansainvälisesti kiinnostavia alle 35-vuotiaita suomalaistaiteilijoita. Tapahtuman järjestävät Tampereen taidemuseo ja Turussa Aboa Vetus & Ars Nova -museo.

Vuoden nuori taiteilija -tapahtuman toimeenpanijoina ovat Tampereen kaupunki ja Tampereen taidemuseo. Vuoden nuoren taiteilijan valitsee asiantuntijaryhmä. Valintatoimikunnassa ovat edustettuina myös Tampereen taideyhdistys, Suomen Taiteilijaseura ja Tampereen taiteilijaseura. Vuoden 2017 nuoren taiteilijan valinneeseen asiantuntijatyöryhmään kuuluivat museonjohtaja Taina Myllyharjun (pj) lisäksi museonjohtaja Leevi Haapala, kuraattori Laura Köönikkä, kuvataiteilijat Janne Laine ja Katariina Salmijärvi, Joni Lehtomäki sekä näyttelypäällikkö Tapani Pennanen.

16.6. – 27.8.2017
MERJA HAAPALA – OLIPA KERRAN
Merja Haapala (s. 1958 Kankaanpäässä) työskentelee kahden taidemuodon, keraamisen muotoilun ja vapaan veistotaiteen välimaastossa. Hänen keraamiset veistoksensa ja seinälautasensa ovat aihemaailmaltaan kerronnallisia mutta myös pitkälle tyyliteltyjä ja abstrahoituja.

Teosten rikas värimaailma on tärkeä osa Haapalan ilmaisua. Hän onkin tehnyt runsaasti tutkimustyötä lasitteiden kehittelyn parissa. Teosten erilaiset pintavaikutelmat hehkuvan kiiltävistä väreistä kontrastisiin mattapintoihin osallistuvat yhdessä muodon ja viivan kanssa teosten erityisen tunnelman luomiseen. Haapalan retrospektiivisessä näyttelyssä esitellään veistoksia ja piensarjoina tai uniikkeina valmistettuja käyttöesineitä 30 vuoden ajalta. Kaikki teokset ovat korkeapolttoista, lasitettua posliinia tai kivitavaraa.

VALOVIIKOT
29.10.2016 – 12.3.2017
Valogalleria on ydinkeskustan pimeän vuodenajan taidenäyttely, jonka Tampereen taidemuseo ja Tampereen kaupungin Tapahtumatoimisto järjestävät jo kolmannen kerran Valoviikkojen yhteydessä. Katso lisää valoviikot.fi

18.2. – 28.5.2017
TÄÄLTÄ TULLAAN! NAISTAITEILIJAT MODERNIN MURROKSESSA
Suomen taiteen kuvasta 1900-luvun alkupuolella näyttävät naistaiteilijat puuttuvan miltei kokonaan, toteaa Täältä tullaan! -näyttelyn kuraattori, professori emerita Riitta Konttinen.

”Modernismiksi” kutsuttuja taidekäsityksiä on pidetty miesten alueena. Juuri itsenäistyneessä Suomessa myös arveltiin, ettei naisista voinut tulla taiteilijoita, joilla olisi sanottavaa kansakunnalle. Naisia ei enää palkittu kuten edellisen vuosisadan lopulla, he eivät useinkaan saaneet apurahoja eivätkä taidekriitikot välittäneet kirjoittaa heidän teoksistaan.

Näyttely Täältä tullaan! kysyy, miksi emme tunne 1900-luvun alkupuolen naistaiteilijoista kuin muutamia harvoja kuten Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin, Ester Heleniuksen ja Sigrid Schaumanin? Taideopiskelijoista kuitenkin edelleen suuri osa oli naisia. Mikä oli se ”musta aukko”, johon he katosivat ja miksi?

1900-luvun alkupuolen naistaiteilijoista löytyy monia kiinnostavia ja omalaatuisia tekijöitä, kuten Elga Sesemann, Helmi Kuusi, Sylvi Kunnas, Greta Hällfors-Sipilä, Ina Colliander, Edith Wiklund, Martta Helminen, Meri Genetz, Inni Siegberg, Eva Törnwall-Collin, Aino von Boehm tai Gunvor Grönvik. He saattoivat koetella taiteen rajoja, rikkoa muotoa, kokeilla väreillä ja sivellintekniikoilla, hajottaa tai litistää kuvatilaa. Näyttelyssä tarkastellaan naistaiteilijoiden teosten kautta myös niitä olosuhteita, joissa he 1900-luvun alkupuolella toimivat – heidän suhdettaan ateljeetyöskentelyyn, suurten toiveiden kaupunkiin Pariisiin, uusiin taideaatteisiin, taiteen aihepiireihin, sotaan, urbaaniin elämäntapaan, uskontoon, perheeseen, naisen asemaan ja naistaiteilijan identiteettiin.

1.10.2016 – 29.1.2017
ESSI RENVALL – IHMISYYTTÄ ETSIMÄSSÄ
”Tuskinpa mikään taidelaji vaatii sellaista teräväkatseisuutta
onnistuakseen kuin muotokuvat. Siinä on yhdennäköisyyden
takaa pakko löytää mallin sielu.”
(Essi Renvall, 1971.)

Essi Renvall (1911–1979) on Suomen taidehistorian keskeisimpiä muotokuvataiteilijoita. Hänet tunnetaan työteliäänä, lahjakkaana ja omaperäisenä kuvanveistäjänä. Renvall on myös veistotaiteemme naispioneeri, joka kykeni elättämään itsensä ja perheensä taiteellisella työskentelyllään.

Muotokuvissaan Renvall tavoitti mallinsa ulkoisen olemuksen lisäksi tämän ainutlaatuisen persoonallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman. Renvall muistetaan etenkin herkkien lapsiaiheiden ja eleganttien naiskuvien muovailijana. Hän kuvasi myös poliittisen, kulttuuri-, liike- ja tiede-elämän vaikuttajia. Renvallin muotokuvista tunnetuimpia ovat itämaisvaikutteiset veistospäät, joita on elävöitetty maalaamalla ja patinoimalla sekä lisäämällä teoksiin lehtikultaa, helmiä ja koruja. Muotokuvien ohella Essi Renvall tunnetaan värikkäistä piirustuksistaan, julkisista monumenteistaan sekä mitalitaiteestaan.

Tampereen taidemuseon ja Oulun taidemuseon yhteistyössä tuottama retrospektiivi on ensimmäinen laaja katsaus Essi Renvallin uraan 1930-luvun alkupuolelta 1970-luvun loppuun. Samalla se on näyteikkuna hänen aikansa kulttuurielämään sekä Renvallin omiin elämänvaiheisiin. Tämä maailmanmatkaaja, seurapiirikaunotar ja lehdistön samavalmis suosikki kohautti taideyleisöä paitsi rohkealla taiteellaan, myös räväköillä mielipiteillään ja tempauksillaan.

11.6. – 11.9.2016
VUODEN NUORI TAITEILIJA 2016 – REIMA NEVALAINEN
Reima Nevalainen pohjaa tekemisensä piirtämiseen ja maalaamiseen, käyttää värejä niukasti mutta lataa siihen vähään niin paljon tunnetta, että kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja äityy näyttelykirjassa vertaamaan hänen teoksiaan vanhaan etelä- ja keskieurooppalaiseen taiteeseen, erityisesti 1600-luvun barokkiin. Vuoden nuori taiteilija 2008 ja Nevalaisen entinen opettaja Samuli Heimonen puolestaan kuvaa Nevalaisen maalauksia suvereeneiksi ja hehkuttaa nuoren taiteilijan dramatiikantajua. Reima Nevalaisen tapa maalata on tutkimista ja ajattelua. Löytyvät tasot taiteilija kokoaa vakuuttavaan, hallittuun ja universaaliin esitystapaan. On mielenkiintoista, ettei Nevalainen omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut ihmisen persoonasta eikä halua kertoa tarinoita – aikana jolloin tarinat näkyvät kaikkialla.

”Minulle maalaus on tila, jossa voimme olla yhtä aikaa elossa ja kuolleita. Se on aika, jossa ei ole vielä tai enää merkityksiä, käsitteitä, sanoja tai tottumuksia. Tämän tyhjyyden näen pohjimmaisena kerroksena kaiken taustalla. Haluan kaivaa sen esiin kuvillani ja ohjata huomion olemassaolon itseisarvoon, joka löytyy joka hetki kaiken alta, sanojen ja elämäntarkoitusten alta.”

Nevalainen esitteli näyttelyssään maalausten lisäksi myös piirroksia ja valokuvia Japanin matkaltaan.