Pirkkalaisveistokset palasivat Hämeensillalle viime yönä

Julkaistu 29.9.2020 11.18

Tampereen kaupunkikuvaan kiinteästi kuuluvat Pirkkalaisveistokset on palautettu tutuille paikoilleen Hämeensillalle viime yönä Tampereen päivän kunniaksi. Wäinö Aaltosen suunnittelemat neljä veistosta kuljetettiin sillalta turvaan raitiotietyömaan tieltä syksyllä 2017. Kolmen vuoden aikana Tampereen taidemuseon henkilökunta on tutkinut ja kunnostanut Suomen neidon, Eränkävijän, Veronkantajan ja Kauppiaan, jotta veistokset säilyvät ilonamme vielä pitkään.

Kaksi veistosta liinoilla pystyyn tuettuna kuljetuslavetin päällä.
 

Wäinö Aaltosen muovailemat veistokset ovat valmistuneet 1928–1929 Aukusti Veuron sekä David Uurasen valimoissa. Suurikokoisille veistoksille haluttiin löytää kotimaiset valmistajat, vaikka 1900-luvun alussa oli tavallista teettää valutyöt myös ulkomailla. Pronssiveistokset olivat kauppaneuvos Rafael Haarlan lahja Tampereen kaupungille Haarlan tehtaan juhlavuoden kunniaksi. Veistokset kuuluvat Tampereen taidemuseon kokoelmiin. Ontot veistokset ovat noin 4,5 metriä korkeita ja painavat 800–1200 kilogrammaa. Veistosten alla olevat jalustakivet ovat harmaata graniittia.

Veistosten rakenteesta ei ollut aiempaa tietoa, ja siltaremontti antoikin hyvän mahdollisuuden tutkia patsaat tarkemmin. Suuren kokonsa vuoksi veistoksia ei voitu tuoda sisälle Museoiden kokoelmakeskukseen. Niitä varten pihamaalle valettiin betonilaatta, jolle rakennettiin säänkestävä iso teltta. Rakenteellisen kunnon arviointia varten veistokset tutkittiin sisäpuolelta. Jokaisen veistoksen ympärille rakennettiin puukehikko, jonka avulla veistosta oli turvallista kääntää sekä säilyttää vaaka-asennossa. Onttoihin veistoksiin päästiin käsiksi pohjan kautta tähystyskameralla. Pronssiveistokset on valettu osissa, ja osat on juotettu tai hitsattu kiinni toisiinsa. Suuremmat kappaleet on lisäksi kiinnitetty toisiinsa ns. pulttikehillä. Tutkimuksissa ei herännyt huolta veistosten rakenteellisesta vakaudesta, vaikka muutama ruostunut pultti korvattiinkin uusilla.

Veistosten pintaa konservoitaessa pyrkimyksenä oli kunnioittaa teosten ikää ja muuttaa teosten ulkonäköä mahdollisimman vähän. Veistosten pinta puhdistettiin ja ulkoveistoksille tyypilliset sadeveden jättämät valumajäljet tasoitettiin. Veistosten viimeistelyyn valittiin mikrokristallivahaus, joka suojaa pintoja vedeltä, lialta ja ympäristössä olevilta ilmansaasteilta.


Lisätietoja

Kokoelmapäällikkö
Suvi-Mari Eteläinen
sähköposti if.erepmat@nenialete.iram-ivus


Kuvat Jari Kuusenaho