Siirry sisältöön
Käytämme sivustolla evästeitä. Jatkamalla hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
Tampereen taidemuseo - Etusivulle

Taidemuseo on suljettu 17.3.2020 alkaen hallituksen päätöksen mukaisesti.

1.2. - 24.5.2020 Joseph Alanen - Jugend • Kalevala • Tampere

Joseph Alanen (1885–1920) on jäänyt suurelle yleisölle salaperäiseksi hahmoksi. Hänen taidettaan ei myöskään tunneta kovin hyvin. Alanen on jäänyt taidehistorian marginaaliin pitkälti siitä syystä, että hänen taiteestaan ei ole järjestetty kattavaa näyttelyä. Tampereen taidemuseo nostaa hänet näyttävästi ja monipuolisesti esiin nyt kun hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi 100 vuotta.

Joseph Alanen oli yksi keskeisistä Kalevalan aihepiirin kuvaajista. Museon kaksi kerrosta käsittävä näyttely esittelee laajasti Alasen Kalevala-aiheista tuotantoa, mutta mukana on myös Suomen historiaan liittyviä aiheita, kansanelämän kuvauksia, uskonnollisia aiheita, grafiikkaa ja piirustuksia, yhteensä lähes 140 teosta. Maalaukset esitellään museon ylimmässä kerroksessa, muu tuotanto on museon keskikerroksessa. Valtaosa näyttelyn teoksista tulee yksityiskokoelmista. Taidemuseoissa Alasen teoksia on vain Tampereen taidemuseossa ja Ateneumissa.

Joseph Alasella oli muihin Kalevalan kuvaajiin verrattuna aivan oma muotokielensä. Perehtymällä runotutkimuksiin, kansantieteelliseen aineistoon ja historiallisiin julkaisuihin Alanen pyrki saavuttamaan sisäisen kosketuksen kalevalaiseen maailmaan. Hänen tulkintansa oli, että kaivausten ja hautalöytöjen mukaan muinaisaikojen taide oli ollut abstraktia ja että ihmisen tunne ja järki oli täydellisesti sopeutunut tuohon kuvaustapaan. Omaa kalevalaista ilmaisukieltä etsiessään Alanen päätyi tyyliteltyyn koristeellisuuteen, johon hän sai voimakkaita vaikutteita jugendtyylistä.

Joseph Alanen kuoli 34-vuotiaana espanjantautiin. Tästä huolimatta hän ehti maalata lähes sata Kalevala-aiheista teosta. Alasen suurena haaveena oli tehdä Kalevalan kuvitettu laitos, jossa olisi kuva jokaiseen 50 runoon. Työ jäi kuitenkin kesken hänen varhaisen kuolemansa vuoksi.

Näyttelyn yhteydessä Joseph Alasesta julkaistaan kirja, jossa elämäkertatietojen ja runsaan kuvituksen ohella taiteilijan tuotantoa arvioidaan taidehistoriallisesta näkökulmasta.


Joseph Alanen: Neiet nietten nenissä, 1919–1920. Tampereen taidemuseo. Kuva: Jari Kuusenaho

1.2. - 24.5.2020 Anna Alapuro

Tamperelainen Anna Alapuro (s.1953) on tunnetuimpia suomalaisia taidegraafikoita. Alapuron yksityisnäyttely esittelee taiteilijan värikylläistä grafiikkaa viime vuosien ajalta. Mukana on kuutisenkymmentä teosta, joiden joukossa on ensimmäistä kertaa nähtävä Intian- ja Himalajan-matkan innoittama teossarja vuosilta 2019–2020 sekä Pietariin, Pariisiin ja Tampereeseen liittyviä teoksia vuosilta 2014–2018.

Anna Alapuro syntyi Valkealassa ja vietti lapsuutensa Helsingissä. Hän opiskeli kuvataiteilijaksi Lahden Taidekoulussa (1976–79), Unkarin Kuvataidekorkeakoulussa (1980–81) ja Lahden Taideinstituutissa (1997). Alapuro aloitti taiteilijanuransa 1980-luvulla mustavalkoisella grafiikalla, mutta siirtyi pian intensiivisinä hehkuvien, pääosin lämpimistä sävyistä koostuvien värien palettiin.

Alapuro toteuttaa teoksensa pääosin työläällä carborundum-tekniikalla, mikä vahvojen värien ja teosten suuren koon ohella tekee hänen grafiikanvedoksistaan hyvin maalauksellisia. Hän on käyttänyt tekniikkana myös litografiaa ja serigrafiaa sekä uusimmassa Himalaja-teossarjassaan ensi kerran myös monotypiaa. Alapurolle on tyypillistä etenkin serigrafian ja carborundumin yhdistäminen samassa teoksessa, mikä tekee töistä samanaikaisesti sekä maalauksellisia että yksityiskohtaisia ja viivankäytöltään teräviä. Alapuro toteuttaa grafiikkansa aina pieninä sarjoina ja monotypioissa uniikkeina vedoksina.

Alapuron teokset tasapainottelevat abstraktin ja esittävän ilmaisun välimaastossa. Hänen taiteessaan on muistumia ja assosiaatioita arkipäiväisistä esineistä, rakennuksista ja maisemista, jotka hän abstrahoi teoksissaan koristeellisiksi graafisiksi aiheiksi ja kuvioiksi.

Vedokset ovat kuin zoomattuja lähikuvia arkisuudessaan näkymättömiksi muuttuneista jokapäiväisistä esineistä, joiden taianomaisuuden ja kauneuden hän paljastaa taiteessaan. Teoksen lähtökohtana voi olla yhtä lailla liikennevalot kuin kattokruunun koristeet, pitsiverhot kuin muovipoijut. Luonnossa tapahtuva kasvu ja orgaaninen aines, kuten kasvien muodot, muuttuvat graafisiksi symbolisiksi ja koristeellisiksi kuvioiksi Alapuron taiteessa.

Alapuron teoksissa värit ovat hehkuvia ja intensiivisiä. Ne ovat toisinaan täynnä energiaa ja lämpöä, välillä ne tarjoavat rauhoittavan ja viileän levähdyspaikan katseelle ja mielelle. Alapuron omin sanoin: "Väri ja muoto, perusasiat, ovat kuvieni rakennusaineet. Lisäksi olen viehättynyt yksityiskohtiin ja arkisten asioiden yllätyksellisyyteen. Liki abstraktiin päätyvä pelkistys ja toisaalta yksityiskohtiin meneminen luovat kiinnostavia kontrasteja. Värit ovat ilon aihe, ne voivat avata kuvan uusille tulkinnoille. Työskentelen sarjoissa, teokset muodostavat kokonaisuutena usein uuden teoksen."


Anna Alapuro: Apina, 2019. Monotypia, koko 40 x 41 cm. Kuva: Jouko Järvinen

Vinkkiarkki ja Olotila

Olotila on toiminnallinen osa museovierailua ja se suunnitellaan uudestaan jokaista näyttelyä varten. Olotilasta löytyy myös näyttelyn Vinkkiarkki, jota voi käyttää vierailun aikana tai ottaa mukaan.

Vinkkiarkista kivoja ideoita näyttely-kierrokselle!